Tietoa kolmosista

(Kolmosilla tarkoitetaan samasta raskaudesta syntyviä kolmea lasta)

Suomessa syntyy vajaat kahdetkymmenet kolmoset vuodessa.

Kolmosraskaudet lisääntyivät tilapäisesti 1990-luvun alkupuolella lapsettomuushoitojen vuoksi, mutta ovat "normalisoituneet" taas hoitokäytäntöjen ja -aineiden vakiinnuttua.

Huippuvuosi oli 1992, jolloin syntyi 36 triplettiä. Vuonna 1998 syntyi enää 13:t kolmoset. 1980- ja 1990-lukujen huippuvuosien kolmosista runsaat puolet olivat lapsettomuushoitojen tulosta.

Hoitotekniikoiden parannuttua kolmosten määrä on kääntynyt laskuun. Spontaanisti, ilman hoitoja Suomessa syntynee kymmenkunta triplettiä vuosittain.

Odottajan opas

Kolmosraskaus

Kolmosraskaus on riskiraskaus, koska äiti ja vauvat joutuvat huomattavasti kovemmalle kuin yhden lapsen raskaudessa. Äiti onkin tehokkaassa seurannassa heti raskauden alkuvaiheesta lähtien.

Normaalin neuvolaseurannan lisäksi raskautta seurataan yliopistollisessa- tai keskussairaalassa. Kolmosia odottava äiti joutuu viettämään usein sairaalassa jo odotusvaiheessa useamman viikon tarkkailussa. Silloin lapsia tarkkaillaan päivittäin KTG:n eli sydänäänimonitorin avulla sekä viikottaisilla ultraäänitutkimuksilla.

Asuinpaikasta ja äidin omasta voinnista riippuen voi sairaalasta päästä kotilomille esim. viikonloppuina. Suomen Kolmosperheet ry:n tekemän tutkimuksen mukaan noin puolet jäsenperheittemme äideistä oli sairaalassa viikosta kuukauteen ennen synnytystä ja kolmannes joutui viettämään 5-8 viikkoa sairaalassa.

Äidin levon toivotaan vievän raskauden mahdollisimman pitkälle, sillä kolmoset syntyvät lähes poikkeuksetta keskosina, useimmiten raskausviikoilta 31-35, kun täysimittainen raskaus kestää 40 viikkoa. Alle 30 raskausviikolta syntyneitä on onneksi koko ajan vähemmän, tutkimuksessamme vain joka kymmenennet kolmoset olivat syntyneet alle 30 raskausviikon.

Suomessa kolmosten kuolleisuus synnytykseen tai loppuraskauden kuluessa on todella vähäistä.

Kolmosia ei synnytetä Suomessa alateitse, vaan synnytystapa on aina keisarinleikkaus.

Lapset ovat noin kaksikiloisia keskosia - joskus isompia, joskus pienempiä - mutta usein kuitenkin niin pieniä ja heikkoja, että vaativat tehohoitoa elämänsä ensi päivinä.

Usein äiti pääseekin sairaalasta kotiin ennen vauvoja, jotka viettävät sairaalassa elämänsä ensimmäisen kuukauden. Usein kolmoslapset joutuvat aloittamaan elämänsä lasten tehohoitoyksiköissä, mutta tehohoidon tai tehostetun valvonnan tarve voi olla vain muutamia päiviä, minkä jälkeen keskitytään kasvamiseen.

Alkuvaiheen suurimmat ongelmat ovat keuhkojen kypsymättömyys, ruumiinlämmön säätely ja ravinnon saanti.

Kolmoset kotona

Pienet kolmoset vaativat vanhemmilta erittäin paljon. Kaksi syliä ei riitä kolmelle hyssyteltävälle, kaksi kättä ei riitä pitelemään kolmea maitopulloa, vuorokauden 24:sta tunnista ei liikene vanhemmille kunnon yöunia, sillä tekemistä on niin paljon.

Ilman ammattimaista kotiapua kolmosten vanhemmat saattavat palaa loppuun hyvin pian. Kunnallisen kodinhoitajan saaminen kolmosperheen avuksi onkin ensiarvoisen tärkeää. Myös ystävien ja läheisten tuki ja apu ovat aina tervetulleita.

Kolmosten syntyminen tuo tullessaan myös taloudellisia rasitteita. Vauvoille on hankittava sängyt, sitterit, syöttötuolit, turvaistuimet, vaatteita, tuttipulloja, kaikkea mitä lapsiperheessä tarvitaan, mutta kolminkertaisena. Kaikkea on oltava kolme, jolloin kustannuksetkin ovat kolminkertaiset.

Kolmosperheessä isommilta sisaruksilta pieneksi jääneitä vaatteita ei voi käyttää pienemmällä sisaruksella, sillä kaikki kolme lasta ovat saman ikäisiä ja näin ollen saman kokoisiakin. Usein kolmosten syntyminen merkitsee myös isomman asunnon hankkimista ja auton vaihtamista tilavampaan, sillä julkisissa kulkuneuvoissa matkustaminen ei kolmosten vaunujen kanssa ole käytännössä mahdollista.

Kolmosperheet eivät saa valtiolta mitään erityistukea, vaikka siihen olisi selvä tarve.